thank you tampere!

Two Tongues Without Asbestin debyyttikeikka olis takana sitte. Soitannollisesti menikö putkeen, en tiedä, mut mulla ja muilla soittajilla oli lavalla niin helvetin hauskaa että who fucking cares. Mahtavat fiilikset jäi, niin lava- kun bäkkärisekoiluistaki. Soittamine on mua varten jos siitä saadut fiilikset peittoo tällä tavalla kaiken muun. Oli kädessä sit basso, kitara, mikki tai mitä vaan - mulla on silti kivaa sen kanssa.

Siinä pari sulosta kuvausta meidän musiikkiperformanssista. Ja kiitti kuvaajille!

Eilisen ja tän päivän aikana on kyllä ollu pari harvinaisen paskaa juttua jotka nousee aina säännöllisesti mun takaraivoon vaikka kaikkeni yritänki olla ajattelematta. Yks asia mikä mua todella vaivaa on se että mikään ei oo mulle niin arvokasta ku luottamus, ja kun se on kerran menny jonku ihmisen kohdalla, on kaiken tosi vaikeeta olla niin kun ennen. Tää on aika raastavaa.

Mutta just nyt ei pidä vaivata itteään näillä koska nii moni asia menee putkeen just nyt että jos niistä ei ota irti sitä minkä saa, ni ei oo ihmekkään jos elämä masentaa. Paskassa vellomine tekee kaikesta vaan vaikeempaa. Ite ainaki yritän, jos en mitään muuta, niin ottaa kaiken mahollisen niistä asioista jotka jollain tasolla saa onnellisuutta aikaan mussa. Nyt olo on hyvä ja näillä mennää!