after christmas part 1 - vuodatuspostaus

En sitten sen ihmeempää joulupostausta viitsiny tehä, koska kulunu viikko on ollu mulle mahollisesti rankin pitkään aikaan.
Olo on ollu ihan helvetin toivoton ja voimaton ja olis tuntunu erittäin paskamaiselta pilata sukulaisten - joita muutenki pitkästä aikaa pääsin näkemää - joulu alkamalla porailemaan sattumanvarasina hetkinä kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Vietin siis suurimman osan pohjakosketuksestani yksinäni, koska vaikka feikkaaminen on välillä muita ajatellen reilua, mulla olis loppujen lopuks ollu tosi vähän voimavaroja siihen. Oikeestaan harmittaa kyllä että joulu meni multa näinkin pahasti ohi, mutta tulee niitä uusia kumminki.

Näkymiä jouluisen valkeasta Kristiinankaupungista

Sitä paitsi, tänään ku palasin kotiin, mulla oli pitkästä aikaa sellanen... erilainen fiilis. Sellanen että tää kaikki paska on kumminkin ohi vielä joskus. Järjellä olen ton asian käsittäny ties miten kauan, mut helpolla se ei oo tahtonu päästä sellaselle kunnolliselle tajuamisen asteelle. Alitajunnalla on ollu ilmeisesti paljon käsiteltävää koska oon melkeen tauotta kuluneet yöt nähny painajaisia, helvetin arkoihin paikkoihin osuvia sellasia. Tänä aamuna kumminki käsitin että on yks pahimmat painajaisetki voittanu asia; sellanen on liian hyvä uni, sellane joka vois olla totta, sellanen jonka sä uskot olevan totta. Ja niin kauan kun se sallii kestää, sä oot niin onnelline ettet oo aikoihin ollu. Ja hetken oot ihan varma että sun paha olos on viimeinki lopullisesti helpottunu.
Ja sitten heräät.
Mä ihan todella vihasin sitä tunnetta kun tänä aamuna piti tajuta että tähän samaan maailmaan mä taas palaan... tähän missä kaikki tuntuu menneen vitun pahasti pieleen.

Heitä mulle pelastusrengas ;)

Mutta palatakseni tähän erilaiseen fiilikseen mikä mut tänään saavutti. Kavereiden näkemine ja täyteen ahdettu aikataulu (tervettä, joo) tais saada mua hiukan jaloillee. Tuli sellanen olo että jumalauta, kaikki on vielä mahollista kunhan mä vaan jaksan edellee yrittää helvetisti enkä valu enää enempää alaspäi. Ja kuuluuhan mun mottokin: kaikesta, ihan kaikesta selvii niin kauan kun ei kuole.


Voisko olla et tästä kuopasta pääsee enää vaan ylöspäin?
Toki mä tiedän ja tiedostan että mulla vois mennä paljon, paljon, paljon huonommin. Tunnen paljon ihmisiä joilla menee. Silti tässä on mun henkilökohtanen paskani, eikä se siitä niinkään ton tiedon avulla kevene. Kaikilla joka tapauksessa  on omansa ja eikä siitä faktasta päästä mihinkää - tärkeempää on keskittyä selviytymää siitä mikä ittelle on vaikeinta. Mitä muutakaan sitä vois tehä?

Run towards the light, öhöhö (no okei, oli huono).

Tän jälkeen julkasen vielä kevyemmän postauksen joulunaikaan liittyen, kun en viittiny tällasen jauhannan kanssa samaan postaukseen tunkea. Näkemisiin siis ja uskokaa itteenne te pienet paskapäät. Ootte ihania.

P.S.
Jos teksti oli sekavaa, armahtakaa, koska kello on puoli viisi aamulla.

fuck you for killing me

Erittäin paskoja päiviä takana, joten niistä höpöttämisen sijaan täytän tällasen kyselyn a silly thingiltä, yei!


1. Kiitä tunnustuksen antajaa

Kiitoksia, a silly thing.

2. Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle

En mä varmaan edes lue noin montaa blogia... ja tän on melkein kaikki jo muutenki täyttäny. Ottakaa jos tahotte.

3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta

e

4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi:

1. Mä tykkään ihan sairaasti tutustuu uusiin jänniin ihmisiin ja jos vastaan sattuu tulemaa uusia tuttavuuksia sillon ku en oo paskaakaan sosiaalisella päällä, mua harmittaa helvetisti. En myöskään oo tippaakaa sulkeutunu persoona - mulle on luontevaa jakaa asioitani ihmisten kanssa joihi luotan.

2. Edellä mainittu ei kuitenkaa aina oo pitäny paikkaansa. Useempi vuosi takaperin mä olin varsin sisäänpäinkääntyny enkä yksinkertasesti luottanu kehenkään. Tein samalla tietosen päätöksen olla esittelemättä muille ihmisille ollenkaan mun heikkoja puolia, koska mitä enemmän paljastat, sitä pahemmin sua sitte voidaan satuttaa. Kesti viis vuotta oppia tosta pois ja oon tyytyväine nykytilanteesee.

3. Mulla on pääasiallisesti hyvät välit mutsin kanssa, faijan kanssa on aina ollu kaikennäköstä minkä puiminen ja selittäminen veis helvetin kauan, mutta kyllä mä senkin kanssa pyrin rauhan merkeissä selviämää. Pahimmat ongelmat meiän välille on syntyny mun henkilökohtasista hankaluuksista ja sekoiluista, ja mä oon aiheuttanu todella paljon paskaa meille kaikille mitä pyrin ajan kanssa korjaamaa ja saamaan porukoiden luottamusta palautettua. Ikävä kyllä mä oon ongelmamagneetti ja tapaan mokata aina nää yritykset jotenkin...

4. Mä pääasiallisesti tykkään omasta ulkonäöstäni, mutten oikeestaan pidä itteäni juurikaa kauniina: sillonkaan ku laittaudun, en yleensä mieti sitä miten näyttäisin nätimmältä vaan sitä millä sais ulkonäönki ilmetämää persoonaa ja omaa asennoitumista. Se tekeeki paljon enemmän mun itsetunossa ja -varmuudessa ku se, näytänkö nätimmältä meikeissä vai ilman.

minä kauneimmillani

5. Mä en oo ollenkaa itsenäinen ihmine, vaikka haluisin sanoa olevani. Oon valtavan läheisriippuvainen ja oikeestaa määrittelenki itteni pitkälti muitten ihmisten kautta, mikä ei välttämättä oo kovin terveellistä. Tietenki tää johtuu suurimmaks osaks siitä että välitän niin perkeleesti läheisistäni eikä siinä oo koskaan mitää vikaa, mut esimerkiks pienetki konfliktit voi olla mulle joskus aivan liikaa, jos kyse on ihmisestä joka on mulle liian tärkeä. Samoin se jos etäännyn jostakusta tai koen et välitän ite enemmän kun musta välitetään. Aiheuttaa ongelmia myös siinä, että otan toisten huolet aika henkilökohtasesti ja raskaasti toisinaa.
Mutta tää kaikki tuntuu enemmänki istuvan luonteessa ku olevan varsinaine ongelma.

6. Oon 165 cm pitkä, melkein 70 kiloa. Melkeen puolessa vuodessa oon lihonu kymmenen, eikä asia oikeestaan ees pahemmin kyrsi mua. Tykkään itekin useimmite naisista joilla on muotoja.

RUOKAAA SAATANA

7. Mun ehdoton ensirakkaus on kitaransoitto enkä vois varmaan elääkään ilman sitä. Tekniikka on aina ollu mulle aika toissijanen juttu, fiilis ja melodiat on paljon olennaisempia. Soittaminen ja biisinikkarointi onki mun olotilojen ja ajatusten purkamiskeino numero yksi. Basson hakkailu puolestaa on aika terapeuttista ja fiilispohjasta toimintaa. Laulaminen menee tohon samaan syssyyn, se ei millään lailla oo mun erityinen lahjani, mutta kuuluu tietyllä tavalla asiaan ja tykkään siitäki paljon.

sitarointia

8. Oon tunnepuoleltani täysin hetero mut joka tapauksessa pidän naisia aivan upeina olentoina niin sisäisesti ku ulkoisesti. ;) Mua vituttaa yli kaiken etten pystyis seurustelemaa muijan kanssa. Vää.

hyvää yötä ja huomenta

Meikä elää tosi väsynyttä aikaa. Just nyt kaikki menee päin vittuja ja mä pelkään kaikkea. Etenkin itteäni, mut vielä sitäkin enemmän mua pelottaa ihmis(t)en puolesta, taidan hajota kun en tiedä mitä tehdä asioille kun ei ihmisetkään osaa auttaa itteään. Olo on ihan vitun voimaton. Sattuu, sattuu, sattuu ja sitten vielä sattuu. Eikä tunnu loppuvan tämä sitten millään.

Mä tajuan tällasina hetkinä ja aikoina kuinka paljon rakastan ihmisiä ja ennen kaikkia että keitä. Toisaalta menettämisen pelko on helvetin iso.

Mutta niin ku Don Huonot sanoo (Hyvää yötä ja huomenta -levy taas kulutettu loppuun):

Luodinkestävää sydäntä ei oo
vielä keksittykään
turha pelätä laukausta
sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa