herää huora

Keikka oli, tuli ja meni. Ihan kivastikin ehkä. Pääsin justiinsa viimisen kerran tetistä, kyllähä sinne jää ikävä vaikka aika rankkaa se toisaalta oli kun tosissaa panosti työhö. Koulu häviää silti kirkkaasti tolle, kyl kai mut sitte on rakennettu ennemmi tekemään jotain muuta ku lukemaan.

Mä en todellakaa muista millon oon viimeks ollu näin saatanan väsynyt. Oon niin poikki etten ees erota onks se henkistä vai fyysistä - todennäkösesti molempia. Tänään töissä olin käytännössä unessa puolet ajasta ja poru meinas tulla kun en löytäny sopivia desimittoja kaupasta. Tai saanu kelmutettua ruokia tarpeeks siististi. Tai oikeastaa vähän joka tilanne tuntu ylitsepääsemättömältä tietyssä pisteessä.

Oon muuten oppinu itkemisen uudestaa. Se on ihan älyttömän puhdistavaa toimintaa vaikka välillä nyt väärissä tilanteissa joskus tapahtuiski. Auttaa kuitenki hirveesti sillon ku asiat pakkautuu sisälle eikä oo järkevääkään tapaa purkaa niitä.

Ai saatana, mun viimiset tekstit on kyllä ollu käsittämättömän päämäärätöntä höpinää but it's okay! This is my blog, nobody is forced to read it. Tänään muuten vielä suunnitelmissa mennä tsekkaamaan suloisen Iidani tanssitreenejä, todennäköisimmin eksyn matkalla sinne mutta peukut pystyyn kuitenki sen puolesta että ehin ajoissa.
Sitte nään Kaisan ja sen jälkeen, no, teen jotain. Katotaan sitten tarkemmi.

Vielä jotain mun piti ihmetellä. Ai nii. Vaikka oon nii väsyny etten oikeen tajuu mistään mitään, mulla on silti helvetin levoton olo. Sydän hakkaa, lepäämine mahdotonta, minkäänlaine pysähtyminen ei onnistu. Mikäköhän mua vaivaa. Ehkä voisin jossain vaiheessa nukkua. Tai jotai muuta kunhan sais vähän rennomman fiiliksen.