no can do

Muistaakseni nyt on isänpäivä. Siitä syystä tein just ekan kerran elämässäni niinkin yllättävän teon kun pistin faijalle viestin että rakastan sitä. Mulla ei sinänsä oo mikään helpoin isäsuhde, siihe sisältyy kaikkee vähän turhan monimutkasta ja siks mun tulee tosi harvoin sanottua tai tehtyä mitään ton suuntasta. Mut nyt mulle tuli siitä oikeestaan aika hyvä fiilis.

Mä heräsin tänää melko paskalla fiiliksellä. Tuli nähtyä painajaisia parista asiasta mitä oon miettiny ihan liikaa. Ehkä sit ihan hyvä jos alitajunta käsittelee noita juttuja jos ite en osaa.

Nyt on jäätävä lagaus päällä, mut heti ku keksin mitä teen ja saan ittestäni tarpeeks irti, lähen ulos. Happee nyt pitäiskin saada. Mun vitutusputki ei oo vieläkää katkennu, taidan vaa päivä päivältä sotkee asioita entisestää... kyllä mä olen välillä helvetin tyhmä. Mut mitä vittua mä taaskaan mahdan itelleni?

Viikonloppu on kyllä rauhottanu mua aika paljon kun oon saanu nukkua ja hiukan rajottaa jatkuvaa tekemistä ja yrittämistä ja saanu välillä aivoni olemaa ajattelematta sitte yhtään mitää... vaikka vieläki mulla on aika vahvasti jossain alitajunnassa tää ajatusmalli:

- jos et tee jatkuvasti jotain, kuolet

- jos et joka tilanteessa tiiä minne meet seuraavaks, kuolet

- jos sulla ei oo jatkuvasti vapautta mennä minne tahot, kuolet

- jos voisit olla jossai muualla mutta käytät elämääs johonki niin turhaan ku nukkumisee, kuolet

Mä en tiiä mistä nää tulee mutta noi säännöt ohjailee mua välillä aika paljon. Se on outoa ja toisinaa rasittavaa.

Mulle on muuten ihan helvetin hämärää mikä viikonpäivä nyt on. Sama homma eilen ja toissapäivänä. Hämmentävää...