cuz i'm a motherfucking gayfish

Jaa viikonloppu.

Perjantai osottautu paskantäyteiseks päiväksi, muutaman tunnin sisään mahtu pari aikamoista järkytystä, sen jälkee huutamista ja mä jouduin toimimaa melkee lapsenlikkana yhelle ajatteluun kykenemättömälle tyypille... Ja myöhemmi illalla pääsin toisaalle kriisiavuks ja henkiseks tueksi. Loppuviikonlopun ajan sain sitte kanssa enemmän tai vähemmän setviä tän erään rakkaan ääliön ongelmia (viime postauksesta tuttu) ja samalla yrittää helppiä paria muuta kaveria sen luokan vaikeuksissa ettei mulla ei oikeestaan oo resursseja ees tehdä asioille mitään.

Mutta mulla oli ihan vitun hauskaa välillä. Lauantaina päästiin melko aikaseen liikkeelle ja toimitettiin sitte tärkeää lagausta madellen kaupungilla. Porukkaa vähä tuli ja meni, paikalla pyörähti ainaki Kaisa, R-T, Jiri ja Petteri(?). Lopuks onnistuttii Heiskarin, Nompan ja Temen kanssa ryömimää viikkarin kautta Nompalle pimeetä japsileffaa kattomaan ja Minniki liitty seuraan.
Myöhemmi Kaisa ja R-T ilmaantu meille lagaamaa ja viihdyttii hetki ja lähettii helvettii. Me tavattiin vihainen mummo vihaisilla mielipiteillä päättäjistä (tietty jäätiin juttelemaa!) ja eksyttiin muutaman ihme reitin (mä olin ihan vitun hukassa... onneks loput osas suunnistaa) kautta johonki aittaluodon puistoon istumaa iltaa ja häiriköimää. Karusellinhakkaamishauskaa! Ja orgasmi kiipeilytelineessä! 
Sekavammaks vaan muuttu kun alko sataa ja Minni ja Heiskari pöllähti paikalle. Ja me änkeydyttiin jonku perkeleen leikkitelineen alle ja puhuttiin ja tehtiin kaikkee... outoa.
Mulla oli ainaki kivaa lauantaina.

Sunnuntai alko vitun randomiin sävyyn: aamukahvii juodes mä ja Kaisa pistettiin mutsin ja sen tyttöystävän kanssa pystyyn nelituntinen keskustelu kaikesta mahollisesta enemmän tai vähemmän syvällisestä ja viimisinä tunteina väittely kävi aikas kuumana. Perkeleen hauska kokemus. Mutsi ja sen muija on maailman söpöin pari!
Sitte lisää lagaamista ja hiusten väreilyä, punaseks jälleen. Alan kiintyy tähän väriin juu.

Koko viikonloppu muuten suju ilman tupakkaa. Vittumaisesti etenee mut etenee kuitenki. Nytki antais kyllä mitä vaa jos pääsis vähä hengittää raitist ilmaa...

vituttaa!

Vitun asshole saa kyllä olla ku ei nää ite tekemisissään mitään vikaa ja sitte on vielä pokkaa pistää kaikki mun syyks vaikka vitut mä edes liityin tähän asiaan mitenkää! Kun mä saan (omasta tahdostani riippumatta) kuulla että yks henkilö on taas toistellu vanhoja mokiaan välittämättä paskaakaan seurauksista (jotka vaikuttaa myös muhun!) ja sitte kysyn että miks helvetissä mä en oo tienny tästä, niin äkkiä mä oon yks vitun rasittava ämmä koska tungen naamaani muitten asioihin, ja mä oon oikeestaan ainoa joka tässä on tehny jotain väärin.
Jos sua ei kiinnosta yrittää ittes tai sun ympärillä olevien ihmisten takia lainkaa, ni älä sit soittele kiitos.

...

No okei. Peiliin kattoessa huomaan että oonhan mä aika hypocrit koska on liian monta tilannetta joissa joku mun läheinen olis voinu kirjottaa samaisen tekstin mun edesottamuksia ajatellen. En mäkään aina virheistäni opi... melko harvoin itte asiassa. Ja tahdottiin me tai ei, kun me tehdään paskaa itellemme, se tuppaa aina vaikuttamaan ihmisiin jotka on lähimpänä meitä. Kun tekee haavan itelleen ni verta roiskuu yleensä kanssa sen vieressä istuvan päälle.

Syvällistä paskaa, joo, mutta myös ajankohtasta mun elämässä.

Näissä 14 sekunnissa tiivistyy aika loistavasti se olotila mikä mulla on joskus kun aamulla varhain aurinko nousee.

No mutta, meikä pääsi sitte koulusta ja nyt olis perjantai edessä. Kattellaa mihin tästä päädyn, ja ihmiset, hakataan kun tavataan. Kauheesti mä joka paikkassa oon kyllä lupautunu käymään, eli mitäköhä tästä päivästä tulee. We'll see.

Mieluiten varmaan kyllä viettäisin tän illan treeniksellä, mutta kun sitä nyt ei oo... vittu. Hirvee ikävä soittamaan.

trip to the underland

i wanna let it go
i don't really care if it's smart or not
and i'm gonna let you know
anything you say or do - i won't take off


in the sun i'll never get cold
and i am not afraid of you at all
i feel good and i haven't got
a single reason to stop

all i can do is to stare
how the wind's playing with your hair
if i am just asleep
then i don't wanna wake up from this dream


and we'll dive into this sea
feel it swallowing me...
i taste the salt on my tongue
in a sick way i find this fun...
floating around under the surface
your voice, i know it the best...
the only reality, this little world
and we know, no one will disturb...



Trip to the Underland -niminen biisi, muistoja keväästä 2010. Välillä tulee hyvälle fiilikselle kun kuuntelee vanhoja nauhoja.


Niin joo, hmm, mä en ees tiiä mitä kirjottaa nyt kun inspiksenä on kaikki nää mun vitun sekavat fiilikset. Mua ihan rehellisesti harmittaa etten voi jauhaa tähän kaikkea sitä paskaa mitä mä nyt mietin, mutta kun osa asioista on sellasia etten voi edes puhua niistä ihmisille joille tavallisesti kerron iha vitun kaiken. Mä olen aivan käsittämättömän huono pitämää asioita sisälläni (omiani siis, voitte edellee luottaa siihe että teiän salaisuudet pysyy mulla. hymiö.) ja mulla on ainaki yks ihminen, joka tietää joka helvetin ikisen ajatuksen joka mun pään läpi menee. On pelottavaa ku toinen ihminen on sellasella tavalla niin pirun lähellä sua, mut mun mielenterveys on huomattavasti paremmalla tolalla kun olis ilman tällasta epäterveen läheistä connectionia. Kiitos siitä, sä joka tiiät että susta puhutaan nyt.

Mut siis, oli asia mikä tahansa ikinä, mua helpottaa kun mä kerron sen eteenpäin. Tosi usein myös mä jaan kaikenlaista yllättävän monelle ihmiselle. Välillä mä nään ihmisten lärveistä miten ne hämmentyy siitä, miten suoraan mä juttelen asioita tilanteissa jotka ei aina edes tavallaan edellyttäis sitä. Mut jos kyseessä on jotain mikä on jollain lailla osa mua tai mun tapaa ajattella niin mä en häpeä sitä ja niin kauan kun ihminen jolle mä puhun on sellane jonka mä uskon ymmärtävän ja jota mä pidän luotettavana... no, mikää ei oikeestaa estä mua juttelemasta.

Mulle on helvetin harvoin käyny nii että mun kertomat asiat olis jollai tapaa kääntyny mua vastaan. Ja ihmisissä on oikeestaa yllättävän paljon hyvää ku niille antaa tilaisuuden jossa niihi luotetaan. Mä oon löytäny ton saman efektin myös itestäni aikoinaan.

Tää mun postaus on varmaan aika sekavan olonen, sen siitä vittu saa ku yrittää lauantaiaamuna kirjottaa. Stupid me, nyt asiaan. Mä oon tällä hetkellä joutunu vitusti liian moneen tilanteesee jotka pakottaa mut valitsemaa eri ihmisten luottamusten väliltä. Vaikkei valehdella välttämättä pitäis, kertomatta jättäminen ja puolitotuudet on mulle ahdistavia ja nyt mun pitää elää niiden kanssa. Näin rehellisesti... se on ihan saatanan kamalaa. Musta todellaki tuntuu välillä että mä hajoon kappaleiks kun mä en pysty olemaa vahva ja hiljaa sellasten juttujen kanssa jotka saa mun fiilikset myrskyämää, ja kuten äske pohjustin, ni mun on tavallisesti pakko kertoo asioita eteenpäi et pysyn järjissäni. Mut nyt mulla on helvetisti asioita jotka mun täytyy vaan pitää sisällä koska mun on pakko tehdä niin jos ees yhtään välitän taikka oon luotettava, ja yks pahin puoli tässä on se että joudun kattomaa ku jotakuta sattuu enkä voi tehdä mitään mikä helpottais enkä puhua siitä kellekään tai pyytää apua asian kanssa joka on mun selvitettäväks liian rankka.

Tän lisäksi mun pitää tehä omassa elämässäni nyt ihan helvetisti mun pienellä mittapuulla isoja päätöksiä. Perinteisenä: mä en tiedä paskaakaa mitä teen ysin jälkee. Mä en voi keskittyä koulussa. Siitä ei vaan yksinkertasesti tuu mitään. Mun keskiarvo on erittäin siedettävä mun panostusmäärääni nähden - koeasiat jotka olis pitäny osata jo aikaa sitte mä selvitän, keskimäärin tuntia (no okei, joskus 15 - 30 min) ennen koetta, ja päättelen et mitkä kohdat on opettajan silmissä tärkeimmät tai tuo enite pisteitä - ja vetäsen kutosen tai useinmite seiskan ja jos oon alottanu valmistautumisen jopa kahta tuntia ennen koetta niin voi tulla kasi.

Mun kuuleman mukaa lukio on aika kaukana tosta meiningistä. Ja jos niin on... no, mä et tuu pärjäämää siellä. Toisaalta mä en tahtois amikseen siks etten muuhunkaa pystyis... onhan mun keskiarvo kuitenki sellane millä helvetin monet menee lukioon. Enkä mä oo vieläkää löytäny amiksesta sitä oikeeta linjaa. Monet alat kiinnostaa mua.... mut miten vitussa mä tässä vaiheessa osaisin sanoa että kiinnostaako ne mua tarpeeks että jaksan sitä mun loppuelämän? Helvetti.

Mitäs muuta itkunaiheita... ai nii. Miesasiat. Saatana, ihmiset repii mua joka suuntaa, mun tunteet repii mua joka suuntaa. Mun sisällä on just nyt vitusti sellasia sekavia juttuja kun rakkautta, epäluottamusta, pelkoa, epätoivosuutta ja sit taas toisaalta sellasta uusien mahollisuuksien aiheuttamaa toivon tunnetta että jospa sais taas elämästä kiinni ja yrittäis päästä eteenpäi. Mut mitä jos se, mikä mut tekee onnelliseks onki joku jonka oon jo jättäny taakse... huolimatta siitä kaikesta paskasta mitä sen kaiken takia oon käyny läpi? Vai pitäskö mun repästä itteni menneistä väkivalloin ja ottaa tulevaisuudesta kaikki irti? Pahinta on se et mulla on mahollisuus täysin auki kumpaankin suuntaan tällä hetkellä... ja vittu, mä en todellakaa tiedä mitä mä teen.

Mä en osaa päättää mitään. Ehkä hautaan itteni hiekkalaatikkoon.

Kaiken lisäks eiline perjantai sekotti mun päätä entisestää. Näitten asioiden suhteen siis... kaikki vaan meni niin helvetin sekavaks, kun tuli etee tilanteita mihin en ois ikinä uskonu päätyväni. Se tais sitte tosiaan lopulta tapahtua et mä repesin palasiks henkisesti kaikesta siitä paineesta... nyt lauantaiaamun valossa sitte vaan osia keräilemään ja korjailemaa omaa itteään ja tilannetta. Toivottakaa onnea yritykselle.

Tässä teille ihan aito vuodatuspostaus, lupaan tikkarin ja respectiä kaikille ketkä voi sanoa jaksaneensa lukea tänne asti. ;)

Tämän tahdissa sitten. Smashing Pumpkins ja Bullet with Butterfly Wings.

ihmiset, me ollaan kusipäitä

Tää päivä ei ihmeellisemmin alkanu, vitutusta, niksat ja panetus päällimmäisinä mielessä. Mä odotan ihan valtavasti sitä päivää kun keskimmäinen piina jättää mut rauhaan. Nyt tsemppii vaan että päästään sinne asti...

Puolvälissä päivä kumminki otti toisen suunnan ku koko koulun valtas vitunmoinen kriisi - joka oli itte asiassa homma, joka ei kuulunu vittuakaa kellekkään meistä. Yhdestä mun osittain tuntemasta muijasta levitettiin ihan helvetillistä paskaa (tsemppiä hälle...) ja siitä ties ja juorus joka vitun naama mokkereista lukiolaisiin. 

Mulle oli oikeestaan järkytys, millasia vitun mulkkuja me oikeestaan sitte luonteeltamme ollaan kun jostain tän sorttisesta jutusta on kyse. Yhen elämä on hetkellisesti ihan vitun sekasin jonkun toisen paskamaisen tempun takia - ja jengi nauraa, ivaa ja heittää vaa bensaa liekkeihin. Jote jospa nyt kaikki vedetää käteen ja mennää itteemme, kukin vapaasti mitä kautta tahtoo.

Noh, kevyempään asiaan. Mulla oli eilen aika tuottelias päivä (jonka vietin kokonaa kotona ehkä ensimmäistä kertaa kuukauteen) ja sain äänitettyä akustisen kanssa paljon kaikennäköstä: pari omaa ennen pelkästään mun päässä sijainnutta biisiä otin nauhalle ja sitte rupesin leikkimään ja otin omia versioita esimerkiks Hallelujahista. Hih. Mä oon ihan helvetin innoissani  ja tahon päästä työstämään bändin kanssa uusia biisejä joista tykkään ite kympillä. Problematiikkana on vaan se, että kämppä meni alta (meille epäselviks jääneistä syistä) jo muutama viikko takaperin. Eli vierotusoireet soittamisesta on pahat ja uutta treenistä metsästetään tuli perseen alla. Jossain postissa vois vaikka ajankuluks kirjotella meidän muijabändin (surku)hupaisasta, nyt kaksvuotisesta historiasta... we'll see.

Random huomio: mulla on viime aikoina esiintyny taipumusta että kun suutun tosissaan, mun on tarvii purkaa sitä rageemista elottomiin esineisiin. Ei esimerkiks ollu tänään hermostuessa eka kerta kun aukasin mun rystyset seinään ja sitte vasta myöhemmin tulin taas funtsineeks että tässähän ei muute ollut mitään järkeä.

Tällä kertaa ei muuta asiaa... paitsi että seksikäs rumpalini valtaa ens yönä puolet sängystäni, ou jea!

joku blogi hei? herää ny

Mä oon seuraillut kaiken maailman blogeja aika kauan ja sillon tällön funtsinu että vittu kun tekis mieli itekkin kirjottaa... mut sitten aina törmään realismiin: ettei mulla oo tarpeeks aikaa, siitä nyt sitten puhumattakaan että mä oon yks saamaton paska jonka kapasiteetti käsittää vaan yhden asian aina kerrallaan.

No sama juttu kävi taas tässä hiljattain ja rupesin inspiroitumaan kaikista uusista ideoista ja muusta paskasta mitä mun päässä pyöri... ja sitten mä totesin itelleni että vitut. Mitä oikeesti menettää jos kokeilee?

Heh, no se mitä tästä nyt sitten tulee syntymään on asia erikseen. Tarkemmin en oo suunnitellu, mutta mulla on vähän sellanen fiilis että tuun kirjottamaan aika avoimesti ittestäni, ajatuksistani ja kaikennäkösistä elämisen koukeroista. Koska niitä perkele vieköö riittää minne mä ikinä meenkin...

Varmaan seuraavassa postissa sitte jauhan enemmän taustaa itestäni, mut tästä tää starttaa.