En sitten sen ihmeempää joulupostausta viitsiny tehä, koska kulunu viikko on ollu mulle mahollisesti rankin pitkään aikaan.
Olo on ollu ihan helvetin toivoton ja voimaton ja olis tuntunu erittäin paskamaiselta pilata sukulaisten - joita muutenki pitkästä aikaa pääsin näkemää - joulu alkamalla porailemaan sattumanvarasina hetkinä kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Vietin siis suurimman osan pohjakosketuksestani yksinäni, koska vaikka feikkaaminen on välillä muita ajatellen reilua, mulla olis loppujen lopuks ollu tosi vähän voimavaroja siihen. Oikeestaan harmittaa kyllä että joulu meni multa näinkin pahasti ohi, mutta tulee niitä uusia kumminki.
Näkymiä jouluisen valkeasta Kristiinankaupungista
Sitä paitsi, tänään ku palasin kotiin, mulla oli pitkästä aikaa sellanen... erilainen fiilis. Sellanen että tää kaikki paska on kumminkin ohi vielä joskus. Järjellä olen ton asian käsittäny ties miten kauan, mut helpolla se ei oo tahtonu päästä sellaselle kunnolliselle tajuamisen asteelle. Alitajunnalla on ollu ilmeisesti paljon käsiteltävää koska oon melkeen tauotta kuluneet yöt nähny painajaisia, helvetin arkoihin paikkoihin osuvia sellasia. Tänä aamuna kumminki käsitin että on yks pahimmat painajaisetki voittanu asia; sellanen on liian hyvä uni, sellane joka vois olla totta, sellanen jonka sä uskot olevan totta. Ja niin kauan kun se sallii kestää, sä oot niin onnelline ettet oo aikoihin ollu. Ja hetken oot ihan varma että sun paha olos on viimeinki lopullisesti helpottunu. Ja sitten heräät.
Mä ihan todella vihasin sitä tunnetta kun tänä aamuna piti tajuta että tähän samaan maailmaan mä taas palaan... tähän missä kaikki tuntuu menneen vitun pahasti pieleen.
Heitä mulle pelastusrengas ;)
Mutta palatakseni tähän erilaiseen fiilikseen mikä mut tänään saavutti. Kavereiden näkemine ja täyteen ahdettu aikataulu (tervettä, joo) tais saada mua hiukan jaloillee. Tuli sellanen olo että jumalauta, kaikki on vielä mahollista kunhan mä vaan jaksan edellee yrittää helvetisti enkä valu enää enempää alaspäi. Ja kuuluuhan mun mottokin: kaikesta, ihan kaikesta selvii niin kauan kun ei kuole.
Voisko olla et tästä kuopasta pääsee enää vaan ylöspäin?
Toki mä tiedän ja tiedostan että mulla vois mennä paljon, paljon, paljon huonommin. Tunnen paljon ihmisiä joilla menee. Silti tässä on mun henkilökohtanen paskani, eikä se siitä niinkään ton tiedon avulla kevene. Kaikilla joka tapauksessa on omansa ja eikä siitä faktasta päästä mihinkää - tärkeempää on keskittyä selviytymää siitä mikä ittelle on vaikeinta. Mitä muutakaan sitä vois tehä?
Run towards the light, öhöhö (no okei, oli huono).
Tän jälkeen julkasen vielä kevyemmän postauksen joulunaikaan liittyen, kun en viittiny tällasen jauhannan kanssa samaan postaukseen tunkea. Näkemisiin siis ja uskokaa itteenne te pienet paskapäät. Ootte ihania.
P.S.
Jos teksti oli sekavaa, armahtakaa, koska kello on puoli viisi aamulla.
Erittäin paskoja päiviä takana, joten niistä höpöttämisen sijaan täytän tällasen kyselyn a silly thingiltä, yei!
1. Kiitä tunnustuksen antajaa
Kiitoksia, a silly thing.
2. Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
En mä varmaan edes lue noin montaa blogia... ja tän on melkein kaikki jo muutenki täyttäny. Ottakaa jos tahotte.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta
e
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi:
1. Mä tykkään ihan sairaasti tutustuu uusiin jänniin ihmisiin ja jos vastaan sattuu tulemaa uusia tuttavuuksia sillon ku en oo paskaakaan sosiaalisella päällä, mua harmittaa helvetisti. En myöskään oo tippaakaa sulkeutunu persoona - mulle on luontevaa jakaa asioitani ihmisten kanssa joihi luotan.
2. Edellä mainittu ei kuitenkaa aina oo pitäny paikkaansa. Useempi vuosi takaperin mä olin varsin sisäänpäinkääntyny enkä yksinkertasesti luottanu kehenkään. Tein samalla tietosen päätöksen olla esittelemättä muille ihmisille ollenkaan mun heikkoja puolia, koska mitä enemmän paljastat, sitä pahemmin sua sitte voidaan satuttaa. Kesti viis vuotta oppia tosta pois ja oon tyytyväine nykytilanteesee.
3. Mulla on pääasiallisesti hyvät välit mutsin kanssa, faijan kanssa on aina ollu kaikennäköstä minkä puiminen ja selittäminen veis helvetin kauan, mutta kyllä mä senkin kanssa pyrin rauhan merkeissä selviämää. Pahimmat ongelmat meiän välille on syntyny mun henkilökohtasista hankaluuksista ja sekoiluista, ja mä oon aiheuttanu todella paljon paskaa meille kaikille mitä pyrin ajan kanssa korjaamaa ja saamaan porukoiden luottamusta palautettua. Ikävä kyllä mä oon ongelmamagneetti ja tapaan mokata aina nää yritykset jotenkin...
4. Mä pääasiallisesti tykkään omasta ulkonäöstäni, mutten oikeestaan pidä itteäni juurikaa kauniina: sillonkaan ku laittaudun, en yleensä mieti sitä miten näyttäisin nätimmältä vaan sitä millä sais ulkonäönki ilmetämää persoonaa ja omaa asennoitumista. Se tekeeki paljon enemmän mun itsetunossa ja -varmuudessa ku se, näytänkö nätimmältä meikeissä vai ilman.
minä kauneimmillani
5. Mä en oo ollenkaa itsenäinen ihmine, vaikka haluisin sanoa olevani. Oon valtavan läheisriippuvainen ja oikeestaa määrittelenki itteni pitkälti muitten ihmisten kautta, mikä ei välttämättä oo kovin terveellistä. Tietenki tää johtuu suurimmaks osaks siitä että välitän niin perkeleesti läheisistäni eikä siinä oo koskaan mitää vikaa, mut esimerkiks pienetki konfliktit voi olla mulle joskus aivan liikaa, jos kyse on ihmisestä joka on mulle liian tärkeä. Samoin se jos etäännyn jostakusta tai koen et välitän ite enemmän kun musta välitetään. Aiheuttaa ongelmia myös siinä, että otan toisten huolet aika henkilökohtasesti ja raskaasti toisinaa.
Mutta tää kaikki tuntuu enemmänki istuvan luonteessa ku olevan varsinaine ongelma.
6. Oon 165 cm pitkä, melkein 70 kiloa. Melkeen puolessa vuodessa oon lihonu kymmenen, eikä asia oikeestaan ees pahemmin kyrsi mua. Tykkään itekin useimmite naisista joilla on muotoja.
RUOKAAA SAATANA
7. Mun ehdoton ensirakkaus on kitaransoitto enkä vois varmaan elääkään ilman sitä. Tekniikka on aina ollu mulle aika toissijanen juttu, fiilis ja melodiat on paljon olennaisempia. Soittaminen ja biisinikkarointi onki mun olotilojen ja ajatusten purkamiskeino numero yksi. Basson hakkailu puolestaa on aika terapeuttista ja fiilispohjasta toimintaa. Laulaminen menee tohon samaan syssyyn, se ei millään lailla oo mun erityinen lahjani, mutta kuuluu tietyllä tavalla asiaan ja tykkään siitäki paljon.
sitarointia
8. Oon tunnepuoleltani täysin hetero mut joka tapauksessa pidän naisia aivan upeina olentoina niin sisäisesti ku ulkoisesti. ;) Mua vituttaa yli kaiken etten pystyis seurustelemaa muijan kanssa. Vää.
Meikä elää tosi väsynyttä aikaa. Just nyt kaikki menee päin vittuja ja mä pelkään kaikkea. Etenkin itteäni, mut vielä sitäkin enemmän mua pelottaa ihmis(t)en puolesta, taidan hajota kun en tiedä mitä tehdä asioille kun ei ihmisetkään osaa auttaa itteään. Olo on ihan vitun voimaton. Sattuu, sattuu, sattuu ja sitten vielä sattuu. Eikä tunnu loppuvan tämä sitten millään.
Mä tajuan tällasina hetkinä ja aikoina kuinka paljon rakastan ihmisiä ja ennen kaikkia että keitä. Toisaalta menettämisen pelko on helvetin iso.
Mutta niin ku Don Huonot sanoo (Hyvää yötä ja huomenta -levy taas kulutettu loppuun):
Luodinkestävää sydäntä ei oo
vielä keksittykään
turha pelätä laukausta
sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa
No huh huh. Mulla on ollu aikamoiset kaks viikkoa, toisaalta ne on ollu täynnä hyviä juttuja ja toisaalta oon käyny läpi sen verran paskaa taas ettei oo ollu jaksamista kirjotella, siitä syystä et olis tullu vaan synkkiä angstiposteja eikä semmosia jaksa kirjottaa eikä lukee. Nyt ku heräsin aamulla oli vähän selkeämpi olo (hah...) ja saattasin saada jopa vähän rakentavaaki tekstiäki aikaan.
Mulla on kaheksanvuotiaasta asti ollu mielenterveydessä kausittain isompia ja lievempiä heittoja alaspäi, pahin oli 3-4 vuoden jakso ja helpoimpia on ollu sellaset satunnaiset noin kuukauden mittaset notkahukset. Tällasten välissä mulla voi mennä ihan saatanan hyvin ja siks oikeastaan oonkin aika pitkälti oppinu ja tottunu elämään tän kanssa ja käsittelemään näitä fiiliksiä, nimittäin ne syntyy useinmiten aika rationaalisesti: sopiva määrä stressitekijöitä ja paskoja tapahtumia laukasee homman ja kaikki rupee siitä eteenpäin menemään alaspäin, ja jossain vaiheessa kun mun pää on siihe valmis alan sitte taas saada arjesta ja elämästä kii eri tavalla.
Viime kerta lähti käyntiin keväällä ja paheni tasasesti kesään päin. Loppukesästä mä aloin voida omalla mittapuullani aika huonosti, en voinu olla käytännössä hetkeäkää yksin ilman tajutonta ahdistuskohtausta ja muita paskamaisia seurauksia. Sängystä nousemine tuntu mahdottomalta, ainoot helpottavat hetket oli niitä kun pääsin ulos mulle tärkeitten ihmisten kanssa, eli pois omasta kodistani, joka alko pikku hiljaa muodostumaa tosi vankilamaiseks paikaks mun päässäni. Ylipäätään mä selvisin kaikkeen nähden tosi hyvin vaan siks että mulla oli niin mielettömän hienot ihmiset ympärillä jotka jakso ymmärtää mua päivästä toiseen. Kyllä jotkut väsykin välillä, ja vaikken ite olis sellasta sillä hetkellä tahtonukaan kuulla, oli se silti niiltä ihan helvetin ymmärrettävää.
Joka tapauksessa psykiatrisella poliklinikalla mulle ruvettiin jo ehdottelemaan osastohoitoa, koska avohoito on suhteellisen voimaton hoitokeino siinä pisteessä kun ei enää selviä normaalista arjesta. Mä en millään tahtonu uskoa että mulle vois käydä noin, ja olinkin toisaalta oikeessa, sillä ennen ku mä jouduin turvautumaa mihinkään tollasiin vaihtoehtoihin, aloin omin avuin pikkuhiljaa saada taas kii elämisestä. Käytännössä luulen että tää johtu yhtä monen tapahtuman summasta ku mun tilan alkuperänen huononeminenki. Syksyn mukana tuli rutiinit, lisää pakollista tekemistä, paljon uusia tavotteita jotka loi aika paljon toivoo tulevaisuudesta ja muutenkin uusia aktiviteetteja ja ihmisiä. Tämän lisäks suurin osa niistä ongelmista jotka mua sillon keväällä ja kesällä oli stressannu alko pikkuhiljaa ratketa ja selvitä ja kääntyä parhain päin, mikä oli tosi helpottavaa myös.
Tähänastisen syksyn mä oon voinut taas tosi hyvin, mulle on tapahtunu helvetin hienoja juttuja. Viimiset pari viikkoa on vaan sitten taas menny alaspäin, pitkälti samaan suuntaan kun viime kesän alussa. Mutta oon tosi vakuuttunu siitä että vastaavaan jamaan en tuu päätymään kun viimeks ollessani pahimmillani, koska ensinnäki stressitekijöitä on paljon vähemmän eikä niin (mun pienellä mittapuulla) isoja ku viimeks. Tän lisäks mulla on vielä aiempaaki vahvempi turvaverkko mua tukevien ihmisten suhteen, ja se on iha uskomattoman mahtavaa.
Mistä pääsenki siihen, että eilen mulla oli älyttömän ihana ilta koska seura. Naiset, ootte mulle todella rakkaita ja mulla oli monta hyvää hetkeä teiän takia. Kiiiitos siis.
Viime aikoina oon muutenkin lähentynyt monen ihmisen kanssa ja keikkailu on tuonu mulle paljon hyviä fiiliksiä sekin. Viimisimmältä keikalta voisin linkittää videon tai laittaa jotain kuvia kunha niitä saahaan.
Ja tähän loppuun vielä parhautta tiivistäviä hetkiä.
Muistaakseni nyt on isänpäivä. Siitä syystä tein just ekan kerran elämässäni niinkin yllättävän teon kun pistin faijalle viestin että rakastan sitä. Mulla ei sinänsä oo mikään helpoin isäsuhde, siihe sisältyy kaikkee vähän turhan monimutkasta ja siks mun tulee tosi harvoin sanottua tai tehtyä mitään ton suuntasta. Mut nyt mulle tuli siitä oikeestaan aika hyvä fiilis.
Mä heräsin tänää melko paskalla fiiliksellä. Tuli nähtyä painajaisia parista asiasta mitä oon miettiny ihan liikaa. Ehkä sit ihan hyvä jos alitajunta käsittelee noita juttuja jos ite en osaa.
Nyt on jäätävä lagaus päällä, mut heti ku keksin mitä teen ja saan ittestäni tarpeeks irti, lähen ulos. Happee nyt pitäiskin saada. Mun vitutusputki ei oo vieläkää katkennu, taidan vaa päivä päivältä sotkee asioita entisestää... kyllä mä olen välillä helvetin tyhmä. Mut mitä vittua mä taaskaan mahdan itelleni?
Viikonloppu on kyllä rauhottanu mua aika paljon kun oon saanu nukkua ja hiukan rajottaa jatkuvaa tekemistä ja yrittämistä ja saanu välillä aivoni olemaa ajattelematta sitte yhtään mitää... vaikka vieläki mulla on aika vahvasti jossain alitajunnassa tää ajatusmalli:
- jos et tee jatkuvasti jotain, kuolet
- jos et joka tilanteessa tiiä minne meet seuraavaks, kuolet
- jos sulla ei oo jatkuvasti vapautta mennä minne tahot, kuolet
- jos voisit olla jossai muualla mutta käytät elämääs johonki niin turhaan ku nukkumisee, kuolet
Mä en tiiä mistä nää tulee mutta noi säännöt ohjailee mua välillä aika paljon. Se on outoa ja toisinaa rasittavaa.
Mulle on muuten ihan helvetin hämärää mikä viikonpäivä nyt on. Sama homma eilen ja toissapäivänä. Hämmentävää...
Keikka oli, tuli ja meni. Ihan kivastikin ehkä. Pääsin justiinsa viimisen kerran tetistä, kyllähä sinne jää ikävä vaikka aika rankkaa se toisaalta oli kun tosissaa panosti työhö. Koulu häviää silti kirkkaasti tolle, kyl kai mut sitte on rakennettu ennemmi tekemään jotain muuta ku lukemaan.
Mä en todellakaa muista millon oon viimeks ollu näin saatanan väsynyt. Oon niin poikki etten ees erota onks se henkistä vai fyysistä - todennäkösesti molempia. Tänään töissä olin käytännössä unessa puolet ajasta ja poru meinas tulla kun en löytäny sopivia desimittoja kaupasta. Tai saanu kelmutettua ruokia tarpeeks siististi. Tai oikeastaa vähän joka tilanne tuntu ylitsepääsemättömältä tietyssä pisteessä.
Oon muuten oppinu itkemisen uudestaa. Se on ihan älyttömän puhdistavaa toimintaa vaikka välillä nyt väärissä tilanteissa joskus tapahtuiski. Auttaa kuitenki hirveesti sillon ku asiat pakkautuu sisälle eikä oo järkevääkään tapaa purkaa niitä.
Ai saatana, mun viimiset tekstit on kyllä ollu käsittämättömän päämäärätöntä höpinää but it's okay! This is my blog, nobody is forced to read it. Tänään muuten vielä suunnitelmissa mennä tsekkaamaan suloisen Iidani tanssitreenejä, todennäköisimmin eksyn matkalla sinne mutta peukut pystyyn kuitenki sen puolesta että ehin ajoissa.
Sitte nään Kaisan ja sen jälkeen, no, teen jotain. Katotaan sitten tarkemmi.
Vielä jotain mun piti ihmetellä. Ai nii. Vaikka oon nii väsyny etten oikeen tajuu mistään mitään, mulla on silti helvetin levoton olo. Sydän hakkaa, lepäämine mahdotonta, minkäänlaine pysähtyminen ei onnistu. Mikäköhän mua vaivaa. Ehkä voisin jossain vaiheessa nukkua. Tai jotai muuta kunhan sais vähän rennomman fiiliksen.
Muutama viikko takana täynnä pelkkää juoksemista, parhaansa yrittämistä, jatkuvaa tekemistä ja ihmisiä varten olemista. Missää noista ei sinänsä oo mitään vikaa mutta... nyt väsyttää. Aika vitusti.
Mulla on ihan vitun riittämätön ja yksinäine olo ja fyysine väsymys ilmenee kummallisena vainoharhasuutena. Joka vitun rasahdus säikäyttää mut ja tekee mieli mennä piiloon johonki hiljaseen paikkaan jossa on ihmisiä ympärillä... olotilani on hämärä. En pysty keskittymää mihinkää, hahhah!
Mut tää kaikki on iha normaalia, ainaki säännöllisesti löydän itteni tällasena ku tarpeeks oon vältelly kaikkia mahdollisia hidastamisia ja pysähtymistä että sais asioita käseteltyä... so nothing serious. Kunhan oon sekasin ja poraan rauhassa loppuunpalaneisuuttani pois.
Huomenna olis keikka taas. Kattoo jos pääsen sinne asti enkä kuukahda matkalla.
Mut toisaalta... ehkä eläminen vois olla vähän helpompaa välillä.
Meikä päätti lisäillä tänne viel pari kuvaa ikimuistosista tilanteista. Love.
Jaska muikeena
10 pistettä sille joka arvaa mitä mun rinnassa lukee
rokkiiiiiiiiiii
Metsästämää lähös. Verenhimoa.
Kimi tahtoo paljon juustoa.
Puolisen tuntia aikaa ja sitte äänittämään kitaroita ekalle demolle. Mulla on muuten viimein 7 euroa. JES!
Elämässä tuntuu muutenki taas pari asiaa viimein rullaavan loistavasti. Mä oon aikas onnellinen (tähän kohtaan teinisydän).
Just nyt oikeen mikään ei hierrä kauheemmi, mä tunnen hirveesti ihania/mulle tärkeitä ihmisiä (oon sen viime päivinä tajunnu), eräs ongelma on ilmeesesti kokonaa poissa päiväjärjestyksestä ja mulla menee tetissä hienosti ja tykkään siitä paikasta. Mikää ei tee oloo rennommaks ku päästä pois koulusta ja saada tehä jotain oikeetaki asiaa välillä!
Two Tongues Without Asbestin debyyttikeikka olis takana sitte. Soitannollisesti menikö putkeen, en tiedä, mut mulla ja muilla soittajilla oli lavalla niin helvetin hauskaa että who fucking cares. Mahtavat fiilikset jäi, niin lava- kun bäkkärisekoiluistaki. Soittamine on mua varten jos siitä saadut fiilikset peittoo tällä tavalla kaiken muun. Oli kädessä sit basso, kitara, mikki tai mitä vaan - mulla on silti kivaa sen kanssa.
Siinä pari sulosta kuvausta meidän musiikkiperformanssista. Ja kiitti kuvaajille!
Eilisen ja tän päivän aikana on kyllä ollu pari harvinaisen paskaa juttua jotka nousee aina säännöllisesti mun takaraivoon vaikka kaikkeni yritänki olla ajattelematta. Yks asia mikä mua todella vaivaa on se että mikään ei oo mulle niin arvokasta ku luottamus, ja kun se on kerran menny jonku ihmisen kohdalla, on kaiken tosi vaikeeta olla niin kun ennen. Tää on aika raastavaa.
Mutta just nyt ei pidä vaivata itteään näillä koska nii moni asia menee putkeen just nyt että jos niistä ei ota irti sitä minkä saa, ni ei oo ihmekkään jos elämä masentaa. Paskassa vellomine tekee kaikesta vaan vaikeempaa. Ite ainaki yritän, jos en mitään muuta, niin ottaa kaiken mahollisen niistä asioista jotka jollain tasolla saa onnellisuutta aikaan mussa. Nyt olo on hyvä ja näillä mennää!
Mikä alkaa huonosti, loppuu vielä paljon huonommin. Kaikki mahollinen mun kohdalla failas tähän iltaan ja päivä nyt on muutenki välillä ollu millanen ollu. Mut ei kai se mitään, tästäki selvitään - sitä mä ainakin itelleni hoen.
Kun on todella paska olo ja huono hetki enkä tiiä mitä tehdä... ja ainoo asia minkä saan aikaan on sun hihasta nykäsemine. Mä pyydän sua uhraamaa mulle pari minuuttia. Ja vaikken mä oikeen osaa sanoa mitää ja me tiedetää molemmat etten pysty antamaa sulle mitää reilua selitystä enkä riittävää syytä... sä et anna sen haitata ja mä oon siitä helvetin kiitolline. Mulla on lupa porata kun ämmä jos mä tahon etkä sä pelästy mua.
Aikaa ei oikeestaan oo kulunu paljon paskaakaa mut sä osaat tehä ja sanoo oikeet asiat koska tunnet mut vitusti liian hyvin. Musta tuntuu iha todella ettei mua pelota enää.
Kiitti siitä että noita hetkiä on olemassa. Mä rakastan sua.
Jahas, eilen oli sitte vähän normaalista poikkeava perjantai. Koulusta lähdettiin Essi-Kaisa-Eemeli-Iina -tuhonelikolla junailemaan kohti Tamperetta. Syynä se, että joukon Koira oli hommanu meidät Amorphiksen keikan listalle ja päästiin siis ilmaseks sisään - hey, great.
Ite diggaan ja arvostan, mutten pahemmi kuuntele Amorphista, joten vitutus siitä että keikka jäi meiltä vajaaks viimisen junan lähtiessä ei ollu ihan niin maksimaalinen. Toisaalta, kyllä aika varmasti pari bändin biisiä tulee mulla tulevaisuudessa soimaan ainaki jossain määrin. Livesoundi niillä oli tosi hyvä, laulaja helvetin karismaattinen mutta vittu että ne loput jätkät veti kyllästyneellä meiningillä. Vähän liikettä lavalla kaiken sen keikkailukokemuksen jälkeen ei pitäis olla ihan niin rankkaa - etenkään ku sovituksetki oli kuitenki aikas yksinkertasia. Mut yleisön fiilis tuntu olevan tosi korkeella, myöski anniskelualueen ulkopuolella. Se viimeistään teki tosta hienon kokemuksen. Tuli ihan mieletön himo soittaa ite vitun pitkästä aikaa lavalla...
Tää video on jonkun randomin kuvaama nimenomaiselta keikalta... ite seikkailin tuolla tokassa rivissä.
Junamatka takasin oli jotain niin väsynyttä että naurattaa. Hyvä fiilis meillä oli, ei sillä. Makailtiin pitkin penkkejä kasassa Kaisan ja Eemelin kanssa (lähes aina jonkun pää makas toisen tissien päällä ja muuta epäilyttävän näköstä menoa, kuten yhteistä anatomian opiskelua Eemelin vatsalihaksia ja kylkiluita tutkimalla). Konduktrööri kulki sitten tietenki ohi jokasen pysähdyksen kohdalla ja kaikilla kerroilla me maattiin aina hiukan eri asennossa ja järjestyksessä; sen jätkän ilme näytti aina puoliks järkyttyneeltä ja puoliks siltä että se leviäis meidän hommille viimeistää päästyään seuraavaan vaunuun.
Nyt mulla on menossa lauantaiaamun lagaus, koko keskipäivä olis täynnä jotain pakollista paskamenoo mutta illalla oon taas vapaa kulkemaa, toivottavasti löydän taas tieni johonki mahollisimman häiriintyneeseen seuraan (mun tuttavapiiriin katsoen ei taida olla pelkoa siitä ettei näin kävis. Love ya, my disturbed little friends).
Mitäs muuta mulla olis jaettavaks? Oh yeah, yhtykää mun vitutukseeni siitä kun rahat on melko erittäin loppu... kaikkea elämisen kannalta välttämätöntä (vastaanväittäjät hiljaa siel) tarttis ostaa eikä mikään riitä mihinkää. Oon yrittäny säästyä tuhlaamasta mun vähäistä käyttörahaa turhaan stuffiin, mut on sellasia tiettyjä asioita mihin tulee käytettyä tavallisesti vähän liikaa... tai sitte (kuten yleensä) kaikki rahat.
Terveeds, on tiistai ja mä oon kipee (myös fyysisesti this time). Ulkona on (VAIHTEEKS) satanu vitusti ja kaikki kuteet on kuivumas, plus että kaikkialla on mustaa mustaa ja koulussa kaikki vinkuu stressiä ja työtä ja kokeita ja stressiä ja kokeita. Eli on SYKSY!
Mut mulla menee vaihteeks aika vitun hyvin! Mulla on viimeinki aktiivine bändi kasassa ja Two Tongues Without Asbestilla oli eilen ekat treenit. Muthan siis otettiin puolvitsinä harjottamaan basismia tähän hc/grungebändiin (kyllä, sinulla on lupa levitä tälle genremääritelmälle) ja mikäs siinä. Meikä tahtoo aina soittaa.
Pitkästä aikaa nuokkarin tiloissa, musa "homot" 4 -nimisellä kämpällä rämpyttelemässä, viime kerrasta tän paikan kanssa onki vierähtäny sellaset puoltoista vuotta. Ai ai sitä nostalgian määrää. Puhumattakaa kaikesta siitä sovinistisesta äijäenergiasta joka meiän keskuudessa vallitsi koko treenien ajan... meistä tulee viel jotain niin suurta ja niin häiriintynyttä. Ja huomenna taas soittamaan. Pitkästä aikaa joku asia saa mut taas ihan saatanan innostuneeks - ja kas ihmetystä, musahan se on asialla tälläkin kertaa.
Ai niin, lisää hyviä uutisia: myös mun toisella, vanhemmalla bändillä pyyhkii tätä nykyä paremmin ku hetkeen. Me saatiin tilaa basistin autotallista - eli päästään viimeinki treenaamaan! Helvetin mahtavaa mikäli multa kysytään. Musta vaan tuntuu päivä päivältä enemmän että mut on tehty musalle. On niin puhtaasti hyvä fiilis tosta asiasta.
Siinä mää omistan peltoo.
Oon muute funtsinu niinki sairasta ideaa kun pistää jotain akustisia rämpytysnauhoja blogiin, oisko siinä mitään järkeä? Näissä tunnelmissa lopetan tekstin vääntämisen ja antaudun kuumehoureilleni...
Äärimmäisen tylsyyden iskiessä sitte täytin tän vitun kyselyn, hih. Mä oon vähä taitava jote koska kopioin osan tekstistä ni se näkyy tollasena valkosena paskana mut plääh ei jaksa/osaa välittää/korjata.
1. Ketä suutelit viimeks? - i won't tell you hehaho 2. Oletko koskaan ollut ihastunut kaveriisi? - en vissii 3. Ootko ihastunu? - joo 4. Koska halasit viimeks? - tänää 5. Millon viimeks itkit? - tänää (voi jeesus... vaikka mulla oli kyllä hyväksyttävä syy) 6. Koska viimeks tanssit hitaita ja kenen kaa? - ei muistu 7. Mitä ootte tehny treffeil? - en vissii oo ikinä ollu varsinaisilla treffeillä mut parissa tilanteessa on kyllä ollu helvetin randomeita tapaamisia... mutta mä en viitti vastata kysymykseen täällä 8. Onko sulla joku salaisuus jota kukaan muu ei tiedä? - on, muttei erityisen isoja asioita 9. Oletko ikinä karannut kotoa? - jep. olipa kerran Iinan antisankarillinen pako keskellä yötä ekan kerroksen parvekkeelta 10. Kenen kanssa olit viimeksi ulkona? - kaisan kanssa oltiin aika pihalla juu
11. Onko sinulla ollut mukavaviikko? - hyviä hetkiä on mahtunu 12. Ootko koskaan pannu kaveris jätkän/ihastuksen kanssa? - se riippuu vähä siitä mite asiaa kattoo 13. Milloin riitelit viimeksi jonkun sinulle tärkeän henkilön kanssa? - perjantaina 14. Monenko henkilön kanssa oot pannu? - mun mielestä ei vaan oo iha asiallista pistää lukumäärää nettii 15. Ootko koskaan pettäny poika/tyttöystävääs? - en 16. Alkaisitko huoraamaan jos se ois sun ainut keino saada rahaa? - todennäkösesti 17. Monen kanssa oot harrastanu seksiä ILMAN että seurustelette? - luku olis ollu sama kun kysymyksessä 14 18. Harrastatko itsetyydytystä? - mä en usko niihin jotka väittää ettei 19. Oletko joskus ollut ihastunut johonki muuhun vaikka olet seurustellut? - en 20. Missä menetit neitsyytesi? - pimeässä
21. Oletko ollut väkivaltaisessa parisuhteessa? - en 22. Oletko koskaan varastanut mtn, minkä arvo on yli 50€? - ei muistu 23. Millä kirjaimella ihastuksesi/seurustelukumppanisi nimi alkaa? - ei kuulu tänne 24. Oletko koskaan sanonut jollekin rakastavasi tätä ilman että tarkoitat sitä? - en muista sellasta 25. Ootko himoinnu kaveris poikaystävää? - siinä missä joka ikistä mukiinmenevää jätkää joka tulee vastaan köh 26. Oletko lisännyt nettiin arveluttavia kuvia itsestäsi? - kaikki musta otetut kuvat on arveluttavia 27. Haaveiletko naimisiinmenosta? - ei kummempia haaveita, ehkä joskus meen jos on liikaa aikaa 28. Kuinka paljon seurustelukumppanillasi/ihastuksellasi ja sinulla on ikäeroa? - vuos
29. Kuinka pitkän välimatkan kaukosuhteessa pystyisit seurustelemaan/seurustelet? - yli sata kilsaa menis liian vaikeeks 30. Oletko fantasioinut perheenjäsenistäsi ? - hajoaminen. niin siis, en 31. Voisitko suudella saman sukupuolen edustajaa? - toki 32. Miten kerroit nykyiselle/edelliselle kumppanillesi tunteistasi? - töksäyttämällä asian suoraa 33. Ootko koskaan vilauttanu netissä (esim.chatroulette) tissejä tms.? - en 34. Oletko koskaan kokeillut huumeita? - kuka helvetti ees vastais tähän netissä 'kyllä' omalla nimellää 35. Oletko koskaan humalassa esim. suudellut jotakuta, jota et olisi saanut? - en muistaakseni 36. Oletko ikinä jäänyt kiinni harrastaessasi seksiä (vanhemmat tullu ovelle tms)? - ehehehe 37. Mistä fantasioit? - vaikka mistä 38. Mikä ottaa nyt eniten päähän? - eiootupakaaa 39. Tahdotko tulevaisuudessa lapsia? - ehdottomasti 40. Millon viimeks teit jtn lainvastasta? mitä? - hys 41. Koska sulla oli viimeksi krapula? - en sano että millon mut kivaa se ei ollu 42. Mikä on tyhmin pelkosi? - atomin halkaseminen? 43. Ootko ikinä joutunu poliisie kans tekemisii ja minkä takia? - joskus puhallutti 44. Sun on pakko harrastaa threesomea yhden mies- ja naisnäyttelijän kanssa, ketä valitset? - voi vittu, en tunne näyttelijöitä... jonku köyhä paska näyttelijärenttu ja Jennifer Lopez tai vastaava 45. Ootko ollu huomattavasti paljon vanhemman miehen kaa "sillain"? - e 46. Jokin salaisuus? - tää biisi on hyvä (älkää kertoko kellekkää):
47. Ajatteletko jostain ystävästäsi hänen olevan ruma? - ei tuu yhtäkää mielee 48. Oletko ikinä puukottanut ystävääsi selkään? - joo, mut olosuhteet pakotti ja kaduttaa etten voinu sille mitää 49. Kadutko jotain suurta päätöstä elämässäsi? - riippuu mikä lasketaan suureks 50. Mikä on ihaninta mitä sinulle on sanottu? - mulle on sanottu paljon vitun ihania asioita kun tunnen nii paljon ihania ihmisiä 51. Oletko mielestäsi kaunis? - en ehkä sanan varsinaisessa merkityksessä mut näytän iteltäni ja se riittää 52. Miten käyttäydyt ihastuksesi lähellä useimmiten? - yhtä sekavasti ku aina? en tiiä 53. Pidätkö itseäsi muita parempana ihmisenä? - e 54. Oletko suunnitellut ja/tai toteuttanut jotakin ilkeää, mikä tuhoaisi/tuhosi jonkun elämää? - kaikkee on suunniteltu mut sellasii en tekis 55. Oletko suudellut kaveriasi ? - juu 56. Miten reagoisit jos kaverisi kumppani ilmoittaisi sinulle että rakastaa sinua ja voisi jättää kaverisi sinun takiasi? - ahdistuisin iha perkeleesti mut loppu riippuis ihan tilanteesta 57. Minkä ikäisenä menetit neitsyytesi? - 14 58. Uskotko olevasi 10 vuoden päästä nykyisesi(/ihastuksen) kanssa yhdessä? - en 59. Ostatko äidille tai isällesi joululahjoja? - ei rahaa tarpeeks 60. Milloin haikailit viimeksi eksäsi perään? - liian vähän aikaa sitte 61. Minkä väriset alusvaatteet on tällä hetkellä päälläsi? - siniset ja mustat 62. Kuinka montaa ihmistä olet suudellut? - jos lasketaan neki mis ei oo kieltä pelissä nii 12 63. Miten toivot kuolevasi ? - jotenki erikoisesti ja niin et oon eläny tarpeeks ja lujaa 64. Pisin seurustelusuhteesi? - laskentatavasta riippuen yheksästä kymmenee kuukautta 65. Vihaatko jotain kaveriasi salaa? - no e 66. Voisitko seurustella samaa sukupuolta olevan kanssa vakavasti? - en (vituttaa!) 67. Mikä biisi tuo mieleen ihastuksesi? - monikin 68. Lause joka kuvaa viimeisintä angstiasi? - öö? 69. Mikä sinusta tulee isona? - rokkari! -iina 10v 70. Kuka on tyyli-ikonisi? - kaikki mielikuvitukselline inspiroj
Perjantai osottautu paskantäyteiseks päiväksi, muutaman tunnin sisään mahtu pari aikamoista järkytystä, sen jälkee huutamista ja mä jouduin toimimaa melkee lapsenlikkana yhelle ajatteluun kykenemättömälle tyypille... Ja myöhemmi illalla pääsin toisaalle kriisiavuks ja henkiseks tueksi. Loppuviikonlopun ajan sain sitte kanssa enemmän tai vähemmän setviä tän erään rakkaan ääliön ongelmia (viime postauksesta tuttu) ja samalla yrittää helppiä paria muuta kaveria sen luokan vaikeuksissa ettei mulla ei oikeestaan oo resursseja ees tehdä asioille mitään.
Mutta mulla oli ihan vitun hauskaa välillä. Lauantaina päästiin melko aikaseen liikkeelle ja toimitettiin sitte tärkeää lagausta madellen kaupungilla. Porukkaa vähä tuli ja meni, paikalla pyörähti ainaki Kaisa, R-T, Jiri ja Petteri(?). Lopuks onnistuttii Heiskarin, Nompan ja Temen kanssa ryömimää viikkarin kautta Nompalle pimeetä japsileffaa kattomaan ja Minniki liitty seuraan.
Myöhemmi Kaisa ja R-T ilmaantu meille lagaamaa ja viihdyttii hetki ja lähettii helvettii. Me tavattiin vihainen mummo vihaisilla mielipiteillä päättäjistä (tietty jäätiin juttelemaa!) ja eksyttiin muutaman ihme reitin (mä olin ihan vitun hukassa... onneks loput osas suunnistaa) kautta johonki aittaluodon puistoon istumaa iltaa ja häiriköimää. Karusellinhakkaamishauskaa! Ja orgasmi kiipeilytelineessä!
Sekavammaks vaan muuttu kun alko sataa ja Minni ja Heiskari pöllähti paikalle. Ja me änkeydyttiin jonku perkeleen leikkitelineen alle ja puhuttiin ja tehtiin kaikkee... outoa.
Mulla oli ainaki kivaa lauantaina.
Sunnuntai alko vitun randomiin sävyyn: aamukahvii juodes mä ja Kaisa pistettiin mutsin ja sen tyttöystävän kanssa pystyyn nelituntinen keskustelu kaikesta mahollisesta enemmän tai vähemmän syvällisestä ja viimisinä tunteina väittely kävi aikas kuumana. Perkeleen hauska kokemus. Mutsi ja sen muija on maailman söpöin pari!
Sitte lisää lagaamista ja hiusten väreilyä, punaseks jälleen. Alan kiintyy tähän väriin juu.
Koko viikonloppu muuten suju ilman tupakkaa. Vittumaisesti etenee mut etenee kuitenki. Nytki antais kyllä mitä vaa jos pääsis vähä hengittää raitist ilmaa...
Vitun asshole saa kyllä olla ku ei nää ite tekemisissään mitään vikaa ja sitte on vielä pokkaa pistää kaikki mun syyks vaikka vitut mä edes liityin tähän asiaan mitenkää! Kun mä saan (omasta tahdostani riippumatta) kuulla että yks henkilö on taas toistellu vanhoja mokiaan välittämättä paskaakaan seurauksista (jotka vaikuttaa myös muhun!) ja sitte kysyn että miks helvetissä mä en oo tienny tästä, niin äkkiä mä oon yks vitun rasittava ämmä koska tungen naamaani muitten asioihin, ja mä oon oikeestaan ainoa joka tässä on tehny jotain väärin.
Jos sua ei kiinnosta yrittää ittes tai sun ympärillä olevien ihmisten takia lainkaa, ni älä sit soittele kiitos.
...
No okei. Peiliin kattoessa huomaan että oonhan mä aika hypocrit koska on liian monta tilannetta joissa joku mun läheinen olis voinu kirjottaa samaisen tekstin mun edesottamuksia ajatellen. En mäkään aina virheistäni opi... melko harvoin itte asiassa. Ja tahdottiin me tai ei, kun me tehdään paskaa itellemme, se tuppaa aina vaikuttamaan ihmisiin jotka on lähimpänä meitä. Kun tekee haavan itelleen ni verta roiskuu yleensä kanssa sen vieressä istuvan päälle.
Syvällistä paskaa, joo, mutta myös ajankohtasta mun elämässä.
Näissä 14 sekunnissa tiivistyy aika loistavasti se olotila mikä mulla on joskus kun aamulla varhain aurinko nousee.
No mutta, meikä pääsi sitte koulusta ja nyt olis perjantai edessä. Kattellaa mihin tästä päädyn, ja ihmiset, hakataan kun tavataan. Kauheesti mä joka paikkassa oon kyllä lupautunu käymään, eli mitäköhä tästä päivästä tulee. We'll see.
Mieluiten varmaan kyllä viettäisin tän illan treeniksellä, mutta kun sitä nyt ei oo... vittu. Hirvee ikävä soittamaan.
i wanna let it go i don't really care if it's smart or not and i'm gonna let you know anything you say or do - i won't take off
in the sun i'll never get cold and i am not afraid of you at all i feel good and i haven't got a single reason to stop
all i can do is to stare how the wind's playing with your hair if i am just asleep then i don't wanna wake up from this dream
and we'll dive into this sea feel it swallowing me... i taste the salt on my tongue in a sick way i find this fun... floating around under the surface your voice, i know it the best... the only reality, this little world and we know, no one will disturb...
Trip to the Underland -niminen biisi, muistoja keväästä 2010. Välillä tulee hyvälle fiilikselle kun kuuntelee vanhoja nauhoja.
Niin joo, hmm, mä en ees tiiä mitä kirjottaa nyt kun inspiksenä on kaikki nää mun vitun sekavat fiilikset. Mua ihan rehellisesti harmittaa etten voi jauhaa tähän kaikkea sitä paskaa mitä mä nyt mietin, mutta kun osa asioista on sellasia etten voi edes puhua niistä ihmisille joille tavallisesti kerron iha vitun kaiken. Mä olen aivan käsittämättömän huono pitämää asioita sisälläni (omiani siis, voitte edellee luottaa siihe että teiän salaisuudet pysyy mulla. hymiö.) ja mulla on ainaki yks ihminen, joka tietää joka helvetin ikisen ajatuksen joka mun pään läpi menee. On pelottavaa ku toinen ihminen on sellasella tavalla niin pirun lähellä sua, mut mun mielenterveys on huomattavasti paremmalla tolalla kun olis ilman tällasta epäterveen läheistä connectionia. Kiitos siitä, sä joka tiiät että susta puhutaan nyt.
Mut siis, oli asia mikä tahansa ikinä, mua helpottaa kun mä kerron sen eteenpäin. Tosi usein myös mä jaan kaikenlaista yllättävän monelle ihmiselle. Välillä mä nään ihmisten lärveistä miten ne hämmentyy siitä, miten suoraan mä juttelen asioita tilanteissa jotka ei aina edes tavallaan edellyttäis sitä. Mut jos kyseessä on jotain mikä on jollain lailla osa mua tai mun tapaa ajattella niin mä en häpeä sitä ja niin kauan kun ihminen jolle mä puhun on sellane jonka mä uskon ymmärtävän ja jota mä pidän luotettavana... no, mikää ei oikeestaa estä mua juttelemasta.
Mulle on helvetin harvoin käyny nii että mun kertomat asiat olis jollai tapaa kääntyny mua vastaan. Ja ihmisissä on oikeestaa yllättävän paljon hyvää ku niille antaa tilaisuuden jossa niihi luotetaan. Mä oon löytäny ton saman efektin myös itestäni aikoinaan.
Tää mun postaus on varmaan aika sekavan olonen, sen siitä vittu saa ku yrittää lauantaiaamuna kirjottaa. Stupid me, nyt asiaan. Mä oon tällä hetkellä joutunu vitusti liian moneen tilanteesee jotka pakottaa mut valitsemaa eri ihmisten luottamusten väliltä. Vaikkei valehdella välttämättä pitäis, kertomatta jättäminen ja puolitotuudet on mulle ahdistavia ja nyt mun pitää elää niiden kanssa. Näin rehellisesti... se on ihan saatanan kamalaa. Musta todellaki tuntuu välillä että mä hajoon kappaleiks kun mä en pysty olemaa vahva ja hiljaa sellasten juttujen kanssa jotka saa mun fiilikset myrskyämää, ja kuten äske pohjustin, ni mun on tavallisesti pakko kertoo asioita eteenpäi et pysyn järjissäni. Mut nyt mulla on helvetisti asioita jotka mun täytyy vaan pitää sisällä koska mun on pakko tehdä niin jos ees yhtään välitän taikka oon luotettava, ja yks pahin puoli tässä on se että joudun kattomaa ku jotakuta sattuu enkä voi tehdä mitään mikä helpottais enkä puhua siitä kellekään tai pyytää apua asian kanssa joka on mun selvitettäväks liian rankka.
Tän lisäksi mun pitää tehä omassa elämässäni nyt ihan helvetisti mun pienellä mittapuulla isoja päätöksiä. Perinteisenä: mä en tiedä paskaakaa mitä teen ysin jälkee. Mä en voi keskittyä koulussa. Siitä ei vaan yksinkertasesti tuu mitään. Mun keskiarvo on erittäin siedettävä mun panostusmäärääni nähden - koeasiat jotka olis pitäny osata jo aikaa sitte mä selvitän, keskimäärin tuntia (no okei, joskus 15 - 30 min) ennen koetta, ja päättelen et mitkä kohdat on opettajan silmissä tärkeimmät tai tuo enite pisteitä - ja vetäsen kutosen tai useinmite seiskan ja jos oon alottanu valmistautumisen jopa kahta tuntia ennen koetta niin voi tulla kasi.
Mun kuuleman mukaa lukio on aika kaukana tosta meiningistä. Ja jos niin on... no, mä et tuu pärjäämää siellä. Toisaalta mä en tahtois amikseen siks etten muuhunkaa pystyis... onhan mun keskiarvo kuitenki sellane millä helvetin monet menee lukioon. Enkä mä oo vieläkää löytäny amiksesta sitä oikeeta linjaa. Monet alat kiinnostaa mua.... mut miten vitussa mä tässä vaiheessa osaisin sanoa että kiinnostaako ne mua tarpeeks että jaksan sitä mun loppuelämän? Helvetti.
Mitäs muuta itkunaiheita... ai nii. Miesasiat. Saatana, ihmiset repii mua joka suuntaa, mun tunteet repii mua joka suuntaa. Mun sisällä on just nyt vitusti sellasia sekavia juttuja kun rakkautta, epäluottamusta, pelkoa, epätoivosuutta ja sit taas toisaalta sellasta uusien mahollisuuksien aiheuttamaa toivon tunnetta että jospa sais taas elämästä kiinni ja yrittäis päästä eteenpäi. Mut mitä jos se, mikä mut tekee onnelliseks onki joku jonka oon jo jättäny taakse... huolimatta siitä kaikesta paskasta mitä sen kaiken takia oon käyny läpi? Vai pitäskö mun repästä itteni menneistä väkivalloin ja ottaa tulevaisuudesta kaikki irti? Pahinta on se et mulla on mahollisuus täysin auki kumpaankin suuntaan tällä hetkellä... ja vittu, mä en todellakaa tiedä mitä mä teen.
Mä en osaa päättää mitään. Ehkä hautaan itteni hiekkalaatikkoon.
Kaiken lisäks eiline perjantai sekotti mun päätä entisestää. Näitten asioiden suhteen siis... kaikki vaan meni niin helvetin sekavaks, kun tuli etee tilanteita mihin en ois ikinä uskonu päätyväni. Se tais sitte tosiaan lopulta tapahtua et mä repesin palasiks henkisesti kaikesta siitä paineesta... nyt lauantaiaamun valossa sitte vaan osia keräilemään ja korjailemaa omaa itteään ja tilannetta. Toivottakaa onnea yritykselle.
Tässä teille ihan aito vuodatuspostaus, lupaan tikkarin ja respectiä kaikille ketkä voi sanoa jaksaneensa lukea tänne asti. ;)
Tämän tahdissa sitten. Smashing Pumpkins ja Bullet with Butterfly Wings.
Tää päivä ei ihmeellisemmin alkanu, vitutusta, niksat ja panetus päällimmäisinä mielessä. Mä odotan ihan valtavasti sitä päivää kun keskimmäinen piina jättää mut rauhaan. Nyt tsemppii vaan että päästään sinne asti...
Puolvälissä päivä kumminki otti toisen suunnan ku koko koulun valtas vitunmoinen kriisi - joka oli itte asiassa homma, joka ei kuulunu vittuakaa kellekkään meistä. Yhdestä mun osittain tuntemasta muijasta levitettiin ihan helvetillistä paskaa (tsemppiä hälle...) ja siitä ties ja juorus joka vitun naama mokkereista lukiolaisiin.
Mulle oli oikeestaan järkytys, millasia vitun mulkkuja me oikeestaan sitte luonteeltamme ollaan kun jostain tän sorttisesta jutusta on kyse. Yhen elämä on hetkellisesti ihan vitun sekasin jonkun toisen paskamaisen tempun takia - ja jengi nauraa, ivaa ja heittää vaa bensaa liekkeihin. Jote jospa nyt kaikki vedetää käteen ja mennää itteemme, kukin vapaasti mitä kautta tahtoo.
Noh, kevyempään asiaan. Mulla oli eilen aika tuottelias päivä (jonka vietin kokonaa kotona ehkä ensimmäistä kertaa kuukauteen) ja sain äänitettyä akustisen kanssa paljon kaikennäköstä: pari omaa ennen pelkästään mun päässä sijainnutta biisiä otin nauhalle ja sitte rupesin leikkimään ja otin omia versioita esimerkiks Hallelujahista. Hih. Mä oon ihan helvetin innoissani ja tahon päästä työstämään bändin kanssa uusia biisejä joista tykkään ite kympillä. Problematiikkana on vaan se, että kämppä meni alta (meille epäselviks jääneistä syistä) jo muutama viikko takaperin. Eli vierotusoireet soittamisesta on pahat ja uutta treenistä metsästetään tuli perseen alla. Jossain postissa vois vaikka ajankuluks kirjotella meidän muijabändin (surku)hupaisasta, nyt kaksvuotisesta historiasta... we'll see.
Random huomio: mulla on viime aikoina esiintyny taipumusta että kun suutun tosissaan, mun on tarvii purkaa sitä rageemista elottomiin esineisiin. Ei esimerkiks ollu tänään hermostuessa eka kerta kun aukasin mun rystyset seinään ja sitte vasta myöhemmin tulin taas funtsineeks että tässähän ei muute ollut mitään järkeä.
Tällä kertaa ei muuta asiaa... paitsi että seksikäs rumpalini valtaa ens yönä puolet sängystäni, ou jea!
Mä oon seuraillut kaiken maailman blogeja aika kauan ja sillon tällön funtsinu että vittu kun tekis mieli itekkin kirjottaa... mut sitten aina törmään realismiin: ettei mulla oo tarpeeks aikaa, siitä nyt sitten puhumattakaan että mä oon yks saamaton paska jonka kapasiteetti käsittää vaan yhden asian aina kerrallaan.
No sama juttu kävi taas tässä hiljattain ja rupesin inspiroitumaan kaikista uusista ideoista ja muusta paskasta mitä mun päässä pyöri... ja sitten mä totesin itelleni että vitut. Mitä oikeesti menettää jos kokeilee?
Heh, no se mitä tästä nyt sitten tulee syntymään on asia erikseen. Tarkemmin en oo suunnitellu, mutta mulla on vähän sellanen fiilis että tuun kirjottamaan aika avoimesti ittestäni, ajatuksistani ja kaikennäkösistä elämisen koukeroista. Koska niitä perkele vieköö riittää minne mä ikinä meenkin...
Varmaan seuraavassa postissa sitte jauhan enemmän taustaa itestäni, mut tästä tää starttaa.
