Muutama viikko takana täynnä pelkkää juoksemista, parhaansa yrittämistä, jatkuvaa tekemistä ja ihmisiä varten olemista. Missää noista ei sinänsä oo mitään vikaa mutta... nyt väsyttää. Aika vitusti.
Mulla on ihan vitun riittämätön ja yksinäine olo ja fyysine väsymys ilmenee kummallisena vainoharhasuutena. Joka vitun rasahdus säikäyttää mut ja tekee mieli mennä piiloon johonki hiljaseen paikkaan jossa on ihmisiä ympärillä... olotilani on hämärä. En pysty keskittymää mihinkää, hahhah!
Mut tää kaikki on iha normaalia, ainaki säännöllisesti löydän itteni tällasena ku tarpeeks oon vältelly kaikkia mahdollisia hidastamisia ja pysähtymistä että sais asioita käseteltyä... so nothing serious. Kunhan oon sekasin ja poraan rauhassa loppuunpalaneisuuttani pois.
Huomenna olis keikka taas. Kattoo jos pääsen sinne asti enkä kuukahda matkalla.
Mut toisaalta... ehkä eläminen vois olla vähän helpompaa välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti