two tongues without asbest

Terveeds, on tiistai ja mä oon kipee (myös fyysisesti this time). Ulkona on (VAIHTEEKS) satanu vitusti ja kaikki kuteet on kuivumas, plus että kaikkialla on mustaa mustaa ja koulussa kaikki vinkuu stressiä ja työtä ja kokeita ja stressiä ja kokeita. Eli on SYKSY!

Mut mulla menee vaihteeks aika vitun hyvin! Mulla on viimeinki aktiivine bändi kasassa ja Two Tongues Without Asbestilla oli eilen ekat treenit. Muthan siis otettiin puolvitsinä harjottamaan basismia tähän hc/grungebändiin (kyllä, sinulla on lupa levitä tälle genremääritelmälle) ja mikäs siinä. Meikä tahtoo aina soittaa.
Pitkästä aikaa nuokkarin tiloissa, musa "homot" 4 -nimisellä kämpällä rämpyttelemässä, viime kerrasta tän paikan kanssa onki vierähtäny sellaset puoltoista vuotta. Ai ai sitä nostalgian määrää. Puhumattakaa kaikesta siitä sovinistisesta äijäenergiasta joka meiän keskuudessa vallitsi koko treenien ajan... meistä tulee viel jotain niin suurta ja niin häiriintynyttä. Ja huomenna taas soittamaan. Pitkästä aikaa joku asia saa mut taas ihan saatanan innostuneeks - ja kas ihmetystä, musahan se on asialla tälläkin kertaa.

Ai niin, lisää hyviä uutisia: myös mun toisella, vanhemmalla bändillä pyyhkii tätä nykyä paremmin ku hetkeen. Me saatiin tilaa basistin autotallista - eli päästään viimeinki treenaamaan! Helvetin mahtavaa mikäli multa kysytään. Musta vaan tuntuu päivä päivältä enemmän että mut on tehty musalle. On niin puhtaasti hyvä fiilis tosta asiasta.

Siinä mää omistan peltoo.

Oon muute funtsinu niinki sairasta ideaa kun pistää jotain akustisia rämpytysnauhoja blogiin, oisko siinä mitään järkeä? Näissä tunnelmissa lopetan tekstin vääntämisen ja antaudun kuumehoureilleni...