close your eyes, can you hear? it's rock n' roll calling, dear

Derb-viisikko - Derps n' Derpiina

 Eilinen keikka nuokkarilla oli tähänastisista ehottomasti paras, ei vittu et se oli hieno tunne kävellä basson kans lavalle ku yleisö meiän alapuolella kasvo koko ajan, joukossa oli monta tuttua rakkaan ihmisen naamaa, jengi osas pitää meteliä ja jotenki kaikkialt tuntu sillä hetkellä välittyvän jotain positiivista energiaa. Mulla ja jätkillä oli ihan älyttömän hauskaa ja se veto oli kyllä kieltämättä aika täynnä sitä punk-energiaa mistä Two Tongues Without Asbest on perustettuki. Ainakaa ei oteta itteämme liian vakavasti ja sen takia tää on pitkälti poikkeuksetta niin kivaa!

Tän lisäks bänditapahtuman järjestäjät oli luvannu tsiigailla kaikkien soittajien joukosta kolmea yhtyettä joille annetaan mahdollisuus äänittää pari demoa ja myös pientä auttelua sen kanssa. Ja arvatkaa vaan oltiinko me niitten kolmen joukossa? No tietenki oltiin, ei saatana!

Lähettiin hommaan ihan keikkailun ilosta, meillä ei ollu mitään ajatusta että nää järjestäjät vois oikeesti tykätäkin meistä... alkuperäsenä tarkotuksena oli lähinnä olla keskisormennäyttö liian vakavamielisille musaporukoille. Mut ei tässä mitään, kävi paremmin kun osattiin edes toivoa.

Surullista oli ainoostaan keikan lyhyys, encoreki meiltä aikataulun vuoks kiellettiin.

Sikäli kun saan lisää video- tai kuvamatskua käsiini niin lupaan lisäillä tänne.

Valtavan tunnearvon omaava koru

Nyt on viime aikoina muutenki menny asiat harvinaisen putkeen, en meinaa edes uskoo sitä todeks. Aion pitää tästä fiiliksestä kiinni niin kauan ku mahollista ja ottaa kaiken siitä irti. Mulla on suhteellisen selvä suunnitelma tulevaisuudelle ja se on paljon multa se. Kukaan ei ikinä tiiä mikä kestää ja mikä ei, mut tällä kertaa en ainakaan aio ite mokata asioita luovuttamalla liian aikasin.

Yökuvailua

Vartin päästä taas treeneihin, eikä harmita yhtään. Ainoo varjopuoli kaikes tällä hetkellä on se että loman jälkeen pitää opetella uudestaan mite nukutaan yksin... toisen kanssa se on todistetusti aina kivempaa. Viikonloppua odotellessa!

tiedän värin taivaan

Tää on väsyny yö. En jaksa mennä nukkumaa, vituttaa olla hereillä. Tiiän että pitäis soittaa sulle, mutten tahdo kun kuitenki alkaa ottaa päähän että oot jossain ja mun täytyy nukkuu yksin. En tykkää tästä.

Siinä vaiheessa kässäät olevasi suomalainen kun ymmärrät Eppu normaalin sanotuksia.

Vituttaa, vaikka kaikki on ihan hyvin. Tupakka kyl menis.

a good night song to myself (video)

Päätin nyt sitten lisätä yhen joulukuun aikoihin äänitetyn suruisen balladipätkän. Biisi on semi luonnosvaiheinen, eli video on enemmänki tuommonen jouluisen yksinrallattelun taltiointi ku mikään hiottu esitys, haha. Toivottavasti lausuminen ei tökkää teille pahasti korvaan. Niin ja tuolla lopussa meinas hiukan sanat unohtua, joten lyricsit löytyvät tästä selkokielellä:

I gave in

I told you those three words you've been waiting for

I let you win

But they didn't matter to you anymore 

Now i spent my nights here alone and without sleep

But that doesn't mean I still wouldn't dream these dreams... 

This is me singing a good night song to myself

And sometimes it makes me hear your voice in my ears again

I know I've waited far too long to tell you that I love you

Now I can just sing this song and hope you can hear me too 

At the same time

I've begged you to stay and go away

I don't have the right

I know - but I've said what I've said 

My lungs are empty now, they want to breathe no more

We never should have got into each other's within wars 

This is me singing a good night song to myself

And sometimes it makes me hear your voice in my ears again

I know I've waited far too long to tell you that I love you

Now I can just sing this song and hope you can hear me too

These word or notes will never tell you how much

It hurts to know I'll never matter to ya the way she does 

minä, gekko

Lisäksi ostin lipun Mötley Crüen keikalle, jess jee. Black Sabbath ja Red Hot Chili Peppers meni multa ohi ja harmittaa helvetisti mutta onpahan ainaki yks keikka mitä odottaa. Pitää kattella kesän muitanki keikkoja tahi festareita ja yrittää repii rahaa jostain perseestä... oh summer, I'm waitin' for ya!

Seuraavaks treenit jotka alkaa viiden minuutin päästä, hmm, pitäiskö lähteä tässä vaiheessa? Uutta biisiä väsätään joka tapauksessa ja lauantaina pitkästä aikaa keikkaa. Nyt menee hyvin.

olemme kuin veljet

On lauantaiaamu, oon herännyt vähän aikaa sitten ja käynnistelen päivääni tyhjentämällä kahvipannullista. Sairasloma on ollu ohi kouluviikon verran ja nyt mun kurkkukin alkaa olla jo aika terveessä kuosissa. Se tarkottaa sitä että mä pääsen taas laulamaan! Ai saatana että se tekee mut iloseks.

Muutenki olo on ollu hämmentävän hyvä pitkästä aikaa ja se on kaiken jälkee ihan mahtavaa. Alun perin mun kaikki voimat vieny episodi on alkanu hiipua ja olo on sen johdosta niin helvetin vapautunu että tuntuu hetkellisesti ihan siltä että pystyis mihin tahansa. Suomeksi siis valoa tunnelin päässä, jes!

Jopa mun kovia kokenut ja monta monta kertaa kuolemaisillaan ollu parisuhde on saanu jonkinnäköstä uutta tuulta allee ja vaikka kaikki menneet tapahtumat tekee tulevaisuudesta 100% epävarmaa, on otettava kaikki irti siitä että just tänään rakastaminen on helppoa ja kivaa eikä uskomattoman raastavaa paskaa kuten liian usein.

Niin, penkkarit muuten meni, onneks olkoon kaikki abiystäväni! Itte kävin keräilemässä karkkia, hah. Ja vilkuttelemassa rekoissa ryyppääville nuuttipukeille.

Nyt siis alkaa hiihtoloma, mun ja rakkaan Kaisani piti tehä reissu Turkuun mut homman toteutumine on nyt hiukan vaakalaudalla. Ei sillä ettei täältä Porin tuppukylästäkin löytyis jotain tekemistä, mut se harmittaa että meidän jalo suunnitelma mennä Suomen persereiän keskustaan katusoittamaan akustisen kanssa ei taida onnistua! How cruel is the karma.

Tapojeni vastaisesti voisin pitää ihan chillin loman ilman ylimääräistä ympyrän juoksemista, tai ainaki pyrkiä siihen. Nähä ihmisiä ja sitä rataa, eiks jeh? Tietyt ihmiset on jääneet vähän vähemmälle viime aikoina, se on harmi juttu joka vaatii korjaamista.

Entistä paremmin oon pistänyt merkille miten kaunis Pori oikeestaan onkaan. Kuljen tätä nykyä aina kamera mukana just tällasten hetkien tähden. Olo oli kyllä aika hieno, kävellä tota samaista siltaa yöllä, matkalla kotiin jonkun tärkeen luota. Sillon kävi mielessä että tämäpäs on kiva tunne.

Muuta mulla ei ollu taaskaan. Näkemisiin, pienet homot, neekerit ja muut vähemmistöläiskultaseni.

we exist

yhtenä päivänä me kaikki kuolemme

ja kaikkina muina päivinä emme

kolmiolääkkeistä, talvimaisemanostalgiasta ja pressasta

Iina on täällä taas hei, kotiuduin sairaalasta pari päivää takaperin. Ei kyseessä siis mitään sen ihmeellisempää ku nielurisojen poisto. Aika kivulias operaatiohan se loppujen lopuks oli, mut sairaalassa lähinnä armeliaasti nukuin kaiken yli. Jos nyt siinä välillä heräilin niin painoin vaan heti napista ja mukava täti tuli tykittämää mun suoneen lisää kipulääkkeitä.

Nyt oon sitte viettämässä kotona vähintään viikon mittasta sairaslomaani. Joskus aiemmin lienen maininnu, että mulle kaikkein vaikeimpien asioitten kärkipäässä on paikallaan olemine, rauhallisesti ottamine ja kotoa poistumattomuus. Mä en tosiaan melkeinpä koskaan oo himassa pidempiä aikoja ilman hyvää syytä tulematta ihan saatanan levottomaks, eikä tää kovin helppoa oo ollukaan. Etenki perjantai otti aika koville - mä en tosiaan muista millon viimeks oon päätyny alottamaan viikonloppuni makaamalla himassa. Erittäin vieras tunne mulle, mutta tässä on sitte tarvinnu hengitellä rauhallisesti sisään ja ulos ja antaa lupa ittelleen olla rauhassa ajattelematta mitään. Eihän se ihan helposti ookkaan käynyt, ei.

Sairaslomassa on kuitenki hyvätki puolensa kun sitä lähtee kelaamaan. Oon nimittäin aika loppuun palanu syksyn ja talven tapahtumien ja jatkuvan tekemisen vuoks, eikä kukaan olis mua millään saanu vapaaehtosesti lepäämään tätä pois. Nyt on siis väkisinki pakko hengähtää, toivon vaan että oon hiukan jaksavaisempi elämän suhteen kun pääsen taas ulos.

Nää kuvat on muuten otettu yks päivä kun seikkailin itteni minivaellukselle meidän kerrostalon omalle takapihalle. Olin kuus kun muutettiin tänne, joten tuolta pihalta on aika paljon muistoja kaikenmaailman leikeistä mukulana. Tuli kieltämättä aika hauska fiilis tossa vanhoja muistellessa ja lumessa hyppiessä.

Samana päivänä päätin lähteä mutsin mukaan sen muijafrendin luo Luvialle. Tää nainen asuu tommosessa pienessä hökkelissä ja tykkään aina ihan hemmetisti mennä sinne, tossa paikassa on aina oma ihana tunnelmansa. Aika pysähtyy ja on vaan rauhallista, samalla tavalla ku lapsuuden mökkireissuilla oli.

Kylläpä nyt on nostalgiapitoinen postaus, heh. Mussa on näköjään kyllä muutenkin paljon lapsenomasia piirteitä mitkä taitaa ihan kuulua mun luonteesee. Tietynlaine naivii innostus vähän joka asiaan, mustavalkone tapa ilmasta tietyt asiat - ja totta kai, ah, kaamea jääräpäisyys.

Tänä aamuna on muutenki ollu sellanen olo että hyviä ja nättejä asioita on edellee aika paljon, katto minne vaan. Kun vaan saa ajatukset oikeille urille ja tahtoo nähä muutaki ku kaiken ympäröivän paskan. Täytyy vaan yrittää vähän kovemmin, nimittäin missään vaiheessa, ikinä koskaan kaikkee ei oikeestaan sittenkään oo menetetty. Tykkään hemmetisti tosta ajatuksesta.

Muuten, mitä mieltä vaalituloksesta? Ite taisin lukeutua haavistolaisiin, mut Niinistö kelpaa mulle ihan hyvin. Oikeestaan ehkä siinä mielessä muutenki paras että asiat päätty näin, koska Haaviston kamppanja toi helvetisti uutta tuulta ihmisten ajatteluun, mikä on ihan loistavaa. Silti en usko et Soomi olis ollu valmis ihan Haaviston mittaseen uudistukseen - ja näkyhän se lopputuloksessaki. Demokratia on puhunu.

Asiaa mulla ei ollu tämän enempää. Jätänpä tähän pari talvista kuvaa viel ja meen lipittämään noita saatanan pussikeittojani. Näkyillään!