älä saatana sano

Mulla on hirvee suomirock-kausi. Kaikki biisiniki kirjottelen nykyää lähes poikkeuksetta suomeks, mikä on mielenkiintosta vaihtelua kyllä näitten kaikkien englanninkielisten jälkeen. Oon pitkään pitäny enkkua jotenki rockmusiikin äidinkielenä, mut nyt oon tullu ihan toisiin aatoksiin. Suomen kielessä on tosi paljon tilaa kaiken maailman koukuille ja jostain syystä sillä asiat saa ilmastua niin suoraan että ainakin musta henkilökohtasesti tuntuu välillä siltä että jotkut lyriikat tulee ihan iholle kii!

Suosittelenpa muuten ehdottomasti kaikkia samoin tuntevia tutustumaan Don Huonojen tuotantoon. Vanhasta tuotannosta löytyy suhteellisen hurua ja inspiroivaa meininkiä, tunnepitosta radiokelposempaa rokkia etsiessä kannattaa taas kääntyä uudemman puoleen (esimerkkinä ylempänä linkattu Pyhimys). Onhan tuo toisaalta tosi mielipiteitä jakava bändi, kaikki ei diggaa, mut jos tän tyyppinen musa aukee niin Donkkarit kyllä toimii.

Siinä oli päivän musamainonnat. Eilen meillä oli PK-50 -päivä koulussa, eli meillä yseillä on peruskoulua vaivaset 50 päivää jäljellä. Kelpaa!

Tais tosin mennä koko tapahtuma hiukan yli, ahaha... suurin osa väestä oli pukeutunu ku mitkäki friikit ja koko päivä me jaksettiin huudattaa vanhasta mankasta paskaa (paria loistobiisiä lukuunottomatta!) musaa, huutaa ja tanssia pitkin koulun käytäviä ja häiritä tasapuolisesti aivan kaikkia. Jos aiemmin meitä ei pidetty ärsyttävinä, niin nyt...

Sanotaan nyt vaikka että me soitettiin vuoron perään Selvää päivää, Schools outia ja Frontside ollieta ja tanssittiin pöydillä. Wilma strippas.

Niin ja osalla yseistä ei kyllä ollu ihan sallitut aineet limupullossa.

9B ohohohoo. Pöllin kuvan Nompalta, sinne krediitit!

Muita kuvia pitäis löytyä liikaa ja enemmän, lisäilen siis tänne sikäli kun käsiini saan.

Eli jännäjännä naamani saa näin hädässä kelvata

Näiden sähläysten ohella elämä on viime päivinä ollu hiukan kuoppasta väsyneelle, välillä vituttaa ja masentaa huomattavankin ankarasti mut pääosin kaikki on ihan jees, mulla on paljon luottamusta siihen et asiat tulee jossain vaiheessa tasottumaan. Onhan tässä ollu viime aikoina vitusti sähläystä ja muutoksia.

Lopetan kumminkin kirjottamisen tähän, mut sitä ennen vetoan hiukan teihin että jos joku mun blogia on tässä enemmänki seuraillu, ni tiedoksi että huolin kyllä kommenttia jos minkään näköstä reaktiota kirjotukset ajatuksissanne herättää, hah. On iha mukava välillä huomata et oon saanu jonku lukemaa tekstin loppuun asti, ja kun tiedän että mun lukijoina on joitakin ihmisiä joilla on usein aika paljon sanottavaa kaikesta... :D Entä lukeekoha joku mua anonyymina?
Herätätte mussa mielenkiintoa, ihmiset.